Carnaval de Oruro
Olimme onnellisesti paikalla Oruron karnevaalien aikaan, mika on siis yksi suurimmista tapahtumista maassa, kunnioittaen paikallisia perinteita seka kulttuuria. Unesco on julistanut taman kuninkaallisen juhlan sanoilla " Masterpiece of the Oral and Intangible Heritage of the Humanity". Karnevaali on syntynyt intiaaniheimojen seka yksiloiden halutessa ilmaista itseaan, tassa uudessa todellisuudessa, josta he ovat periaatteessa "kadonneet". Alkuperan karnevaaleille antaa Virgin of the Candlemas, Cavern, Huari seka Tio of the Mine. Tanssiesitykset karnevaaleilla kuvastavat mm. muinaisten intiaaniheimojen nakyja Virgin of the Candlemasista (suojeleva "aiti" Oruron kaivoksille seka kaupungille) seka hanen sodastaan pahaa vastaan.( Tio of the Mine) Toinen hyvin perinteinen karnevaalitanssi, "Karnawi", edustaa Kolla-kulttuuria seka heidan saapumistaan loydetyille Jumalan maille. Tama valitettavasti vaati myos tuhansien laamojen hengen. SNIF! Ne kauniit, royhkeat, sylkevat sinisilmat joutuivat uhrautumaan.....Oikeasti surullista.
Muuten fiiliksia karnevaaleista..hmmm... antakaa hetki. Aikuisten ja lasten sota kuin Iraqissa, vesiaseilla seka muilla vakivaltaisilla pehmeilla jutuilla. Paikallisten juomiskulttuuri tuli koettua kovalla kadella, joka muuten voittaa Suomen juhannuksen, helposti ja monella paivalla. Ottakaa ihmeessa paikallisten antamat suojavarusteet tosissanne, silla tulet haavoittumaan. Sadekaapu, ei saan takia vaan aseiden. Huivi, lisasuoja.. Jotain kilven tapaista myos tarvitaan..eli varapahvikilvet kunniaan. Kun paikallisilta loppuvat aseista "panokset" kaadetaan niskaasi kokonainen saavi raikkaan kylmaa saippuavetta. IHANAA!!! Jos olet onnekas saatat saada myos paallesi hieman kermaa, joka tosin huuhdotaan vedella taas pois, hieman myohemmin..Vesi-ilmapallot ovat myos pahoja...todella pahoja. Niita sataa taivaalta enemman kuin lunta Gronlannissa..seka saattavat satuttaa. Olimme istumassa lounaalla ravintolan ikkunapoydassa, joka rajahti paallemme..siina olisi voinut kohtuu huonosti kayda, mutta onneksi selvisimme saikahdyksella. Orurossa kannattaa myos olla hyvin valppaana. Varkaudet ja muu vakivalta luonnollisesti hyvinkin yleista. Me saimme kunnian kokea toisen ryoston, talla kertaa se ei vain onnistunut. Kipea ja punainen kaula muistuttelee kyseisesta epamiellyttavasta hetkesta.( samassa porukassa ollut australialainen ryostettiin..joten..)
Hinnat ovat taman maan standardien mukaan hyvinkin kalliit, mutta ei tietenkaan Suomen hintoihin verrattuina. Maksoimme paketista, joka sisalsi kahden yon majoituksen, paikat karnevaaleilla seka matkat, noin 40 euroa/persoona.. Toki liput sisalsivat myos pari juomaa seka ruoan, mutta emme tahan paivaankaan mennessa tieda missa?????? Myos muutama hauska juttu tapahtui majoitukseen seka kauppa-asiointeihin liittyen.. Tutustuimme ensimmaiseen suomalaiseen talla matkalla ja heh..Hanelle tuli kylla Orurossa pari legendaarisen hauskaa tilannetta. Paaset majoituspaikkaan ja ovesi menee lukkoon kun sen kiinni laitat..avainta ei ole koskaan annettu ( oltiin samassa hostellissa, eika meillekaan). Tama suomalainen, Perttu, kavaisi urheasti kysaisemassa avaimen mahdollisuutta. Vastaus: " Olemme pyorittaneet tata hostellia 30 vuotta ja kukaan ei KOSKAAN ole meilta avainta kysynyt." Hmmm..jalleen. Mita? Miten ilman? Onko meissa jotain vikaa? Meilla itsellamme oli myos mielenkiintoinen "lukitus".. Et saa ovea kiinni kuin ulkopuolelta, koska lukko oli tungettu tukkoon vessapaperilla. Vaihtoehdot: Kipuilet pienesta ikkunasta ulos lukitsemaan oven taikka murrat" vessapaperi-lukon". Tehtiin jalkimmainen, mutta kun se ei ole helppoa.Pinsetit ja rikkoutunut lasin palanen kunniaan, seka karsivallisyys.
Kun Perttu meni ostamaan vetta, han sai tarjouksia henkiloautosta seka suihkusta...paikallisessa kioskissa. Ollaan kuunneltu kyseisen ihmisen espanjaa, ja aqua on aqua... todella hyva aksentti. Mutta...Onko missa vika?? Hauskaa silti.
Taalla juhlat kuitenkin edelleen jatkuvat. Ollaan takaisin La Pazissa ja paetaan huomenna kaiken hulluuden alta suola-aavikoiden hiljaisuuteen Salar de Uyuniin (maailman suurin suola-aavikko flamingoineen seka toki LAAMOINEEN). Eli kuulumisia taivaasta maan paalla noin viikon kuluttua! CIAO!
P.s valokuvat taas myohemmin. MAARIAN AIDILLE TIEDOKSI!!!!! TAALTA EI HIRVEAN HELPOSTI NOITA VALOKUVIA SIIRRETA. KUN SE ONNISTUU OLEMME ITSEKIN ONNELLISIA!!! OLLAAN KARSIVALLISIA. Rakastan sinua.
Muuten fiiliksia karnevaaleista..hmmm... antakaa hetki. Aikuisten ja lasten sota kuin Iraqissa, vesiaseilla seka muilla vakivaltaisilla pehmeilla jutuilla. Paikallisten juomiskulttuuri tuli koettua kovalla kadella, joka muuten voittaa Suomen juhannuksen, helposti ja monella paivalla. Ottakaa ihmeessa paikallisten antamat suojavarusteet tosissanne, silla tulet haavoittumaan. Sadekaapu, ei saan takia vaan aseiden. Huivi, lisasuoja.. Jotain kilven tapaista myos tarvitaan..eli varapahvikilvet kunniaan. Kun paikallisilta loppuvat aseista "panokset" kaadetaan niskaasi kokonainen saavi raikkaan kylmaa saippuavetta. IHANAA!!! Jos olet onnekas saatat saada myos paallesi hieman kermaa, joka tosin huuhdotaan vedella taas pois, hieman myohemmin..Vesi-ilmapallot ovat myos pahoja...todella pahoja. Niita sataa taivaalta enemman kuin lunta Gronlannissa..seka saattavat satuttaa. Olimme istumassa lounaalla ravintolan ikkunapoydassa, joka rajahti paallemme..siina olisi voinut kohtuu huonosti kayda, mutta onneksi selvisimme saikahdyksella. Orurossa kannattaa myos olla hyvin valppaana. Varkaudet ja muu vakivalta luonnollisesti hyvinkin yleista. Me saimme kunnian kokea toisen ryoston, talla kertaa se ei vain onnistunut. Kipea ja punainen kaula muistuttelee kyseisesta epamiellyttavasta hetkesta.( samassa porukassa ollut australialainen ryostettiin..joten..)
Hinnat ovat taman maan standardien mukaan hyvinkin kalliit, mutta ei tietenkaan Suomen hintoihin verrattuina. Maksoimme paketista, joka sisalsi kahden yon majoituksen, paikat karnevaaleilla seka matkat, noin 40 euroa/persoona.. Toki liput sisalsivat myos pari juomaa seka ruoan, mutta emme tahan paivaankaan mennessa tieda missa?????? Myos muutama hauska juttu tapahtui majoitukseen seka kauppa-asiointeihin liittyen.. Tutustuimme ensimmaiseen suomalaiseen talla matkalla ja heh..Hanelle tuli kylla Orurossa pari legendaarisen hauskaa tilannetta. Paaset majoituspaikkaan ja ovesi menee lukkoon kun sen kiinni laitat..avainta ei ole koskaan annettu ( oltiin samassa hostellissa, eika meillekaan). Tama suomalainen, Perttu, kavaisi urheasti kysaisemassa avaimen mahdollisuutta. Vastaus: " Olemme pyorittaneet tata hostellia 30 vuotta ja kukaan ei KOSKAAN ole meilta avainta kysynyt." Hmmm..jalleen. Mita? Miten ilman? Onko meissa jotain vikaa? Meilla itsellamme oli myos mielenkiintoinen "lukitus".. Et saa ovea kiinni kuin ulkopuolelta, koska lukko oli tungettu tukkoon vessapaperilla. Vaihtoehdot: Kipuilet pienesta ikkunasta ulos lukitsemaan oven taikka murrat" vessapaperi-lukon". Tehtiin jalkimmainen, mutta kun se ei ole helppoa.Pinsetit ja rikkoutunut lasin palanen kunniaan, seka karsivallisyys.
Kun Perttu meni ostamaan vetta, han sai tarjouksia henkiloautosta seka suihkusta...paikallisessa kioskissa. Ollaan kuunneltu kyseisen ihmisen espanjaa, ja aqua on aqua... todella hyva aksentti. Mutta...Onko missa vika?? Hauskaa silti.
Taalla juhlat kuitenkin edelleen jatkuvat. Ollaan takaisin La Pazissa ja paetaan huomenna kaiken hulluuden alta suola-aavikoiden hiljaisuuteen Salar de Uyuniin (maailman suurin suola-aavikko flamingoineen seka toki LAAMOINEEN). Eli kuulumisia taivaasta maan paalla noin viikon kuluttua! CIAO!
P.s valokuvat taas myohemmin. MAARIAN AIDILLE TIEDOKSI!!!!! TAALTA EI HIRVEAN HELPOSTI NOITA VALOKUVIA SIIRRETA. KUN SE ONNISTUU OLEMME ITSEKIN ONNELLISIA!!! OLLAAN KARSIVALLISIA. Rakastan sinua.
posted by Katja&Maaria @ 11:35 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home