Arjen ongelmia

Olemme selviytyneet Bolivian puolelle, Guayaramerin viehattavaan rajakaupunkiin. Kuumuus ja kosteus sen kun lisaantyvat. Rajan ylitys tapahtuu taalla joen poikki, kannattaa vain muistaa hankkia exit-stamp Brasilian puolelta ennen ylitysta muuten sinut uitetaan Boliviasta hyvin pian takaisin toiselle rannalle.
Vasyneina ja hyvin hyvin likaisina on kiva hypata mopon (paikallinen taksi) kyytiin, edelleen se rinkka selassa, ja toivoa, etta tasapaino ei peta. Onneksi eivat sentaan aja lujaa jos sattuu kellahtamaan kurvissa mutalammikkoon.
On myos hyvin hyvin ikava vastaanottaa huono uutinen liittyen raha-asioihin. Hostellissa ei kay kortti ja Bolivian puolella ei ole automaattia. Joten tassa nyt ollaan parisen paivaa juostu Brasiliassa ja yritetty saada kateista. Turhaan. Sateen piiskatessa selkaan, joen vesien parskyessa paalle, olomme on ollut hieman epatoivoinen seka neuvoton. Haluaisi niin niin kovasti pois, mutta.. " Esta cajero esta cerrado".. El unico cajero esta cerrado...
Onneksi sentaan tanaan saatiin pelastava rahalahetys Suomesta ja pois paasysta on jopa pienen pieni toivonkipina!
Muutenkin, olemme vasta matkan puolessa valissa mutta jo nyt tuntuu hyvin hyvin laihalta tuo lompakko. Meilla onkin Katjan kanssa kaynnissa vakava keskustelu siita, kumpi opettelee soittamaan huilua, tai jotain muuta paikallista instrumenttia, ja kumpi tanssii hullunlailla Bolivian vuorilla aamunkoittoon. Ehka silla saisi saalista muutaman bolivarin ja maissikakun.
Kuvia lahetetaan tuossa myohemmin kun ollaan selviydytty La Paziin, taalla tekniikka pistaa hieman vastaan.