Salar de Uyuni

No heips!
Olimme hakemassa rauhaa suolan keskelta, ja saimme kylla jotain..
Salar de Uyuni on siis maailman suurin suola-aavikko, pinta-alaltaan noin 12 000 neliokilometria. Suola-aavikon tilalla on miljoonia vuosia sitten ollut meri, joka on ulottunut Lake Titicacalle asti. Suola-aavikko on noin 3700 metrin korkeudella ja se sijaitsee lahella Chilen rajaa, Uyunin lansipuolella. Sadekautena aavikko tayttyy edelleenkin osittain vedesta, tosin matalasta semmoisesta. Aavikko tarjoaa matkustajalle monenlaista..kaktusmetsia, flamingoja, laguuneja, kuumia lahteita seka tulivuoria. Retkien pituudet vaihtelevat 2-4 paivaan (60-100 euroa) sisaltaen auton, kuljettajan, ruoat seka majoitukset. Ja toki omatoimiset retket ovat varmasti niita parhaimpia! ( Jeeppi alle ja menoksi!)
Sitten itse asiaan, eli meidan retkeen... Ei sitten mennyt ihan putkeen...Varasimme retken La Pazista, ei olisi ehka pitanyt. Naihin sanoihin luottaen lahdimme matkaan: "Teidan on paras jaada Colchanissa pois (kyla ennen Uyunia) ja yopya aamun varhaiset tunnit paikallisessa hotellissa, josta oppaanne tulee teidat noutamaan kello 10." HAH!
Aamuyon pimeina tunteina bussimme "heitti"meidat ulos sovitussa kylassa, kaasutti kiiresti pois jattaen vain sakean polypilven peraansa. Siella savimajojen keskella yksi lammas, sika-perhe ja tietenkin me ihmeteltiin kilpaa toisiamme. Risupallojen hakatessa aavikkomyrskyn siivittamina selkiimme ja lampaan karjuessa tahtia, lahdimme raahautumaan kohti kuviteltua "hotellia". Tidutii! (Aution kaupungin tunnussavel) Hotellin rikkoutuneet ikkunat seka hyvin lukittu ovi antoivat meille vahvan vihjeen siita, etta kyseinen "yritys" ei ehka ole enaa toiminnassa... Hunajaista! Mitas nyt? Lopulta, monen hyisen tunnin jalkeen saimme hieman lampoa, palan leipaa seka kupin kahvia kylan ainoalta auki olevalta rakennukselta (joka sisaltaa myos ihmisia), bensa-asemalta. Oppaan siis piti tulla kello kymmenen? Tuli auto, tuli toinen..ehka jopa kolmas jos oikein innostutaan. Kaikista kuvattiin meita ihmetellen, silla emme varmasti kuuluneet kylan "imageen", lansimaisine piirteinemme, kivella kyllastyneena istuen. Kymmenien autojen jalkeen emme jaksaneet enaa vilkuttaa takaisin.. Tidutii!
Vihdoin, parin tunnin odotus palkittiin ja kylan taytti Michael Jacksonin "Thriller" levyn kuumat soinnit..tiesimme kyytimme saapuneen.
Tassa ei kuitenkaan viela ollut kaikki.. Meidat piti jattaa aavikolle yoksi, mutta ilmeisesti kuski ei sitten tata tiennyt, joten meidat palautettiin Uyuniin. Uyunissa juoksimme rinkkojen kanssa muutaman toimiston valia, joista meidat sitten palautettiin takaisin aavikoille ( 1.5 tuntia).. Illalla, lopen uupuneina.. ..palaneina, vihaisina ja suolaisina.. Saimme kuitenkin kunnian yopya hostellissa, joka on tehty taysin suolasta. Todella hieno kokemus! Aurinko nousee noin kello puoli kuusi aamulla ja voit katsella taivaan yhtymista maahan..ja painvastoin.. Hiljaisuus ja uskomaton surrealistinen kauneus on sanoinkuvaamatonta!
Toisen paivan ohjelmaan meille oli luvattu tulivuori, kuumat lahteet seka laguunit flamingoineen.. Ehei.. Sen sijaan saimme nahda suolatehtaan, pari kuplaa vedessa ( ne kuumat lahteet) seka luolan, jossa oli luurankoja. Hmmm.. eihan siina muuta, mutta kun.. Olisimme niin halunneet riisuutua alasti flamingojen sekaan, Israelilaisten tapaan, ja lahettaa kuvamme El Lobon seinalle.. :)
Joten, kaikki te, jotka olette masokisteja tai ette halua rahoillenne vastinetta seka haette muuten vain ylimaaraisia haasteita, Adolfo Andino on toimistonne!!!!!!