Salar de Uyuni

No heips!
Olimme hakemassa rauhaa suolan keskelta, ja saimme kylla jotain..
Salar de Uyuni on siis maailman suurin suola-aavikko, pinta-alaltaan noin 12 000 neliokilometria. Suola-aavikon tilalla on miljoonia vuosia sitten ollut meri, joka on ulottunut Lake Titicacalle asti. Suola-aavikko on noin 3700 metrin korkeudella ja se sijaitsee lahella Chilen rajaa, Uyunin lansipuolella. Sadekautena aavikko tayttyy edelleenkin osittain vedesta, tosin matalasta semmoisesta. Aavikko tarjoaa matkustajalle monenlaista..kaktusmetsia, flamingoja, laguuneja, kuumia lahteita seka tulivuoria. Retkien pituudet vaihtelevat 2-4 paivaan (60-100 euroa) sisaltaen auton, kuljettajan, ruoat seka majoitukset. Ja toki omatoimiset retket ovat varmasti niita parhaimpia! ( Jeeppi alle ja menoksi!)
Sitten itse asiaan, eli meidan retkeen... Ei sitten mennyt ihan putkeen...Varasimme retken La Pazista, ei olisi ehka pitanyt. Naihin sanoihin luottaen lahdimme matkaan: "Teidan on paras jaada Colchanissa pois (kyla ennen Uyunia) ja yopya aamun varhaiset tunnit paikallisessa hotellissa, josta oppaanne tulee teidat noutamaan kello 10." HAH!
Aamuyon pimeina tunteina bussimme "heitti"meidat ulos sovitussa kylassa, kaasutti kiiresti pois jattaen vain sakean polypilven peraansa. Siella savimajojen keskella yksi lammas, sika-perhe ja tietenkin me ihmeteltiin kilpaa toisiamme. Risupallojen hakatessa aavikkomyrskyn siivittamina selkiimme ja lampaan karjuessa tahtia, lahdimme raahautumaan kohti kuviteltua "hotellia". Tidutii! (Aution kaupungin tunnussavel) Hotellin rikkoutuneet ikkunat seka hyvin lukittu ovi antoivat meille vahvan vihjeen siita, etta kyseinen "yritys" ei ehka ole enaa toiminnassa... Hunajaista! Mitas nyt? Lopulta, monen hyisen tunnin jalkeen saimme hieman lampoa, palan leipaa seka kupin kahvia kylan ainoalta auki olevalta rakennukselta (joka sisaltaa myos ihmisia), bensa-asemalta. Oppaan siis piti tulla kello kymmenen? Tuli auto, tuli toinen..ehka jopa kolmas jos oikein innostutaan. Kaikista kuvattiin meita ihmetellen, silla emme varmasti kuuluneet kylan "imageen", lansimaisine piirteinemme, kivella kyllastyneena istuen. Kymmenien autojen jalkeen emme jaksaneet enaa vilkuttaa takaisin.. Tidutii!
Vihdoin, parin tunnin odotus palkittiin ja kylan taytti Michael Jacksonin "Thriller" levyn kuumat soinnit..tiesimme kyytimme saapuneen.
Tassa ei kuitenkaan viela ollut kaikki.. Meidat piti jattaa aavikolle yoksi, mutta ilmeisesti kuski ei sitten tata tiennyt, joten meidat palautettiin Uyuniin. Uyunissa juoksimme rinkkojen kanssa muutaman toimiston valia, joista meidat sitten palautettiin takaisin aavikoille ( 1.5 tuntia).. Illalla, lopen uupuneina.. ..palaneina, vihaisina ja suolaisina.. Saimme kuitenkin kunnian yopya hostellissa, joka on tehty taysin suolasta. Todella hieno kokemus! Aurinko nousee noin kello puoli kuusi aamulla ja voit katsella taivaan yhtymista maahan..ja painvastoin.. Hiljaisuus ja uskomaton surrealistinen kauneus on sanoinkuvaamatonta!
Toisen paivan ohjelmaan meille oli luvattu tulivuori, kuumat lahteet seka laguunit flamingoineen.. Ehei.. Sen sijaan saimme nahda suolatehtaan, pari kuplaa vedessa ( ne kuumat lahteet) seka luolan, jossa oli luurankoja. Hmmm.. eihan siina muuta, mutta kun.. Olisimme niin halunneet riisuutua alasti flamingojen sekaan, Israelilaisten tapaan, ja lahettaa kuvamme El Lobon seinalle.. :)
Joten, kaikki te, jotka olette masokisteja tai ette halua rahoillenne vastinetta seka haette muuten vain ylimaaraisia haasteita, Adolfo Andino on toimistonne!!!!!!

Carnaval de Oruro

Olimme onnellisesti paikalla Oruron karnevaalien aikaan, mika on siis yksi suurimmista tapahtumista maassa, kunnioittaen paikallisia perinteita seka kulttuuria. Unesco on julistanut taman kuninkaallisen juhlan sanoilla " Masterpiece of the Oral and Intangible Heritage of the Humanity". Karnevaali on syntynyt intiaaniheimojen seka yksiloiden halutessa ilmaista itseaan, tassa uudessa todellisuudessa, josta he ovat periaatteessa "kadonneet". Alkuperan karnevaaleille antaa Virgin of the Candlemas, Cavern, Huari seka Tio of the Mine. Tanssiesitykset karnevaaleilla kuvastavat mm. muinaisten intiaaniheimojen nakyja Virgin of the Candlemasista (suojeleva "aiti" Oruron kaivoksille seka kaupungille) seka hanen sodastaan pahaa vastaan.( Tio of the Mine) Toinen hyvin perinteinen karnevaalitanssi, "Karnawi", edustaa Kolla-kulttuuria seka heidan saapumistaan loydetyille Jumalan maille. Tama valitettavasti vaati myos tuhansien laamojen hengen. SNIF! Ne kauniit, royhkeat, sylkevat sinisilmat joutuivat uhrautumaan.....Oikeasti surullista.
Muuten fiiliksia karnevaaleista..hmmm... antakaa hetki. Aikuisten ja lasten sota kuin Iraqissa, vesiaseilla seka muilla vakivaltaisilla pehmeilla jutuilla. Paikallisten juomiskulttuuri tuli koettua kovalla kadella, joka muuten voittaa Suomen juhannuksen, helposti ja monella paivalla. Ottakaa ihmeessa paikallisten antamat suojavarusteet tosissanne, silla tulet haavoittumaan. Sadekaapu, ei saan takia vaan aseiden. Huivi, lisasuoja.. Jotain kilven tapaista myos tarvitaan..eli varapahvikilvet kunniaan. Kun paikallisilta loppuvat aseista "panokset" kaadetaan niskaasi kokonainen saavi raikkaan kylmaa saippuavetta. IHANAA!!! Jos olet onnekas saatat saada myos paallesi hieman kermaa, joka tosin huuhdotaan vedella taas pois, hieman myohemmin..Vesi-ilmapallot ovat myos pahoja...todella pahoja. Niita sataa taivaalta enemman kuin lunta Gronlannissa..seka saattavat satuttaa. Olimme istumassa lounaalla ravintolan ikkunapoydassa, joka rajahti paallemme..siina olisi voinut kohtuu huonosti kayda, mutta onneksi selvisimme saikahdyksella. Orurossa kannattaa myos olla hyvin valppaana. Varkaudet ja muu vakivalta luonnollisesti hyvinkin yleista. Me saimme kunnian kokea toisen ryoston, talla kertaa se ei vain onnistunut. Kipea ja punainen kaula muistuttelee kyseisesta epamiellyttavasta hetkesta.( samassa porukassa ollut australialainen ryostettiin..joten..)
Hinnat ovat taman maan standardien mukaan hyvinkin kalliit, mutta ei tietenkaan Suomen hintoihin verrattuina. Maksoimme paketista, joka sisalsi kahden yon majoituksen, paikat karnevaaleilla seka matkat, noin 40 euroa/persoona.. Toki liput sisalsivat myos pari juomaa seka ruoan, mutta emme tahan paivaankaan mennessa tieda missa?????? Myos muutama hauska juttu tapahtui majoitukseen seka kauppa-asiointeihin liittyen.. Tutustuimme ensimmaiseen suomalaiseen talla matkalla ja heh..Hanelle tuli kylla Orurossa pari legendaarisen hauskaa tilannetta. Paaset majoituspaikkaan ja ovesi menee lukkoon kun sen kiinni laitat..avainta ei ole koskaan annettu ( oltiin samassa hostellissa, eika meillekaan). Tama suomalainen, Perttu, kavaisi urheasti kysaisemassa avaimen mahdollisuutta. Vastaus: " Olemme pyorittaneet tata hostellia 30 vuotta ja kukaan ei KOSKAAN ole meilta avainta kysynyt." Hmmm..jalleen. Mita? Miten ilman? Onko meissa jotain vikaa? Meilla itsellamme oli myos mielenkiintoinen "lukitus".. Et saa ovea kiinni kuin ulkopuolelta, koska lukko oli tungettu tukkoon vessapaperilla. Vaihtoehdot: Kipuilet pienesta ikkunasta ulos lukitsemaan oven taikka murrat" vessapaperi-lukon". Tehtiin jalkimmainen, mutta kun se ei ole helppoa.Pinsetit ja rikkoutunut lasin palanen kunniaan, seka karsivallisyys.

Kun Perttu meni ostamaan vetta, han sai tarjouksia henkiloautosta seka suihkusta...paikallisessa kioskissa. Ollaan kuunneltu kyseisen ihmisen espanjaa, ja aqua on aqua... todella hyva aksentti. Mutta...Onko missa vika?? Hauskaa silti.
Taalla juhlat kuitenkin edelleen jatkuvat. Ollaan takaisin La Pazissa ja paetaan huomenna kaiken hulluuden alta suola-aavikoiden hiljaisuuteen Salar de Uyuniin (maailman suurin suola-aavikko flamingoineen seka toki LAAMOINEEN). Eli kuulumisia taivaasta maan paalla noin viikon kuluttua! CIAO!
P.s valokuvat taas myohemmin. MAARIAN AIDILLE TIEDOKSI!!!!! TAALTA EI HIRVEAN HELPOSTI NOITA VALOKUVIA SIIRRETA. KUN SE ONNISTUU OLEMME ITSEKIN ONNELLISIA!!! OLLAAN KARSIVALLISIA. Rakastan sinua.

Bolivialainen teatteri

Paatimme kayda virkistaytymassa bolivialaisessa teatterissa. Miten kavi? Meille iskettiin Bolivian lippu kateen seka serpentiini-meri kaulaan. Erikoista. Mutta vielakin hammentavampaa oli se kun koko teatteri "rajahti" letkatanssiin seka muuhun heiluntaan. Yritettiin sulautua ja ymmartaa, heilutellen lippua ja syoden suolakekseja, joita paikallinen pikku-poika meille ystavallisesti tarjoili. Kuluu tunti, toinen ehka jopa kolmas..serpentiinia lentaa paallesi ylhaalta alhaalta sivulta..mista vaan! Heilutat lippua, menetat ajantajun ja lopulta karkaat vetaen ( ja sotkeutuen) kilometreittain vappukoristeita mukanasi. Vartijat nauravat sinulle..taksikuski nauraa sinulle.. olette janeet kiinni toisiinne.. kadulla nauretaan sinulle.. Bolivian teatterissa on kivaa!
Lauletaan yhdessa:
"Hemos convocado a este cabildo solo para hablar de unidad, solo para hablar de hermandad
No queremos que Bolivia se parta por la mitad
Porque nuestro pais merece nuestra lealtad"
Liikuttavaa on oikeasti taman kansan intohimo seka yhtenaisyys, joka varmasti on syntynyt kaikista niista vaikeuksista mita maa on joutunut kohtaamaan, ja kohtaa edelleen. Annetaan Bolivialle ja kaikelle talle kauneudelle mahdollisuus!!!!

Bolivialainen baarikisa

My good god!!! Oltiin seurailemassa eilen bolivialaista baarimestarien kisailua paikallisessa kuppilassa...Hmmm.. Edes hedelmat eivat pysyneet pihdeissa ja kun ne tippuivat niin ei muuta kuin lattialta takaisin drinksuun. Kuka haluaa? Ei ollut liian monta vapaaehtoista.
Flooraus-osiota olimme seuraamassa ylakerroksesta ja todellakin kaikkien paat olivat vaarassa. Milloin pullo "lipeaa" ja lentaa 10m ylospain muutaman millin paasta silmastasi..HUI!
Vaikka alalla onkin tullut tyoskenneltya, en ole ammattilainen.. mutta.. Ehka..jotenkin...(alkaa suuttuko) voin sanoa, etta kaikki kisailijat seka "mestarit" tarvitsevat viela hieman harjoittelua. Ainakin jos katsojien terveys vaarantuu;) heh!

Eparehellisyytta ilmassa.....

Olemme hyvin pettyneita:) "kohtasimme" tuossa muutama viikko sitten hyvin surkeassa tilanteessa olevan miehen New Yorkista, tai ainakin nain kuvittelimme. Han oli sanojensa mukaan nukahtanut bussiin ja tullut ryostetyksi kenkia myoten. Autoimme hanta sitten noin 5 eurolla ja han palasi niin sanotusti maksamaan rahat myohemmin, joita hanella ei enaa ollut. Pahoitteli tilannetta, sanoi Western Unioiden olevan jo kiinni, hanen aitinsa lahettaneen hanelle 1000$ jne... Eipas siina sinansa mitaan tuhoisaa taloudellista haviota, mutta tanaan kadulla kohtasimme saman miehen uudestaan ja tarina oli sitten hieman muuttunut. Talla kertaa jopa uskoimme sen. Han on siis istunut 8 vuotta bolivialaisessa vankilassa huumeiden salakuljetuksesta ja paassyt vapaille jaloille kolmisen viikkoa sitten (myoskin paljaille, silla han ei omista kenkia)..Paluuta kotimaahan ei ole, silla vankeustuomio odottaa myos siella, tassa tapauksessa maksamattomista elatusavuista. Persikkaista! Tammoisen isukin varmasti jokainen haluaa. Joten taalla La Pazin alueella han asustelee, seikkailee pitkin kylmia kujia ilman kenkia seka myy kivia. Hyva bisnes. Emme vain tieda mita teeta taytyy nauttia, jotta nakisi hanen kiviensa kaikki ne kasvot, joita han mainostaa. Ei sitten ostettu.
Joten... Synteettisten huumeitten kaytto on laitonta tassakin maassa eli varomaton juhlinta (yritystoiminta) ei kannata.

Castillo el Loro! BUUUU!!!!

Hmmmm... Olemme Katjan kanssa kuulemma laiskimpia Chupacabran metsastajia mita ikina. En voi uskoa tata vaittamaa todeksi! Olimmehan sentaan paikalla ja loysimme jopa kaksi hullua hollantilaista, jotka halusivat jakaa taman hurjan verisen jahdin kanssamme. Mutta oikeasti.. Taalla Boliviassa saa nakojaan vuokrattua kokonaisen ex-presidentin linnan (ruokineen, juomineen, majoituksineen ja muine juttuineen) noin 15 eurolla per immeinen, yksi paiva.. Toki juttu on siina, etta loydat koko linnan. Tutustuttiin Coroicossa kahteen hyvin elavaiseen poitsuun Alankomaista ja heidan kanssa sitten nelisteen jaoimme todellakin kokonaisen linnakkeen. Paikka on uskomaton, keskella vuoristoisia viidakkoja seka vesiputouksia... vain muutaman talon kyla ymparillaan. Coroicosta linnaan on lyhyempi matka, mutta se on hyvin hankala loytaa ilman omaa autoa, eli La Pazista Castillo el Loroon paasee katevimmin ja varmemmin ( 3 euroa) sanomalla vain kyseisen "palatsin" nimen...(Huom. Boliviassa varma ei ole varmaa)
Herkimmille ihmisille taytynee huomauttaa, etta Castillo el Loro on Chupacabran paa-aluetta seka linnassa luonnollisesti kummittelee..Sahkoja ei myoskaan ole. Joten ei muuta kuin vuohi-uhri kauemmas ulos houkuttelemaan peto pois linnasta, kynttila kateen, tukkoinen tulisija tuleen ja savustamaan muut aaveet ulos!!! Siina muutama vinkki tahan fantastiseen kummituslinnaan.
Perinteitten mukaan, valokuvat myohemmin.
PUS!

P.s Maaria sai panhuilun seka puisen torven...joten tulevaisuus huilistina seka torvensoittajana alkaa olla enemman kuin totta..(harjoittelua harjoittelua) Jos kellaan on tietoa kuinka saada aanta panhuilun alimmista aanialoista niin iso KIITOS! Katjalle vain sitten ne muurahaiset housuun ja tanssiksi!

Tai Katjalle ruutupaita paalle ja tytto tanssimaan yollisiin liikennevaloihin...Paikallisten tapaan.

26.7.2007

Castillo el Loroon pääsee kätevimmin tosiaan ottamalla bussi Chulumaniin La Pazista, kuskille vain täytyy sanoa paikan nimi.

Ei kannata luovuttaa taikka säikähtää kun bussi jättää teidät, mutta ketään ei näy, sillä " linnan herra" majailee tien toisella puolella sijaitsevassa tönössä.

Sähköjen puuttuminen ei haittaa vaan tekee tunnelman juuri oikeanlaiseksi.

Coroico

Anteeksi hieman pienesta tauosta, mutta ollaan oltu paratiisissa seka kummitusparatiisissa....ei mitaan yhteytta ulkomaailmaan....
Mutta nyt jalestettyna fiiliksia kyseisesta paratiisista..Olimme todellakin Bolivian Edenissa. Jalleen kerran, jokaisen tulisi kokea Coroico ja sen uskomaton kauneus! Ollaan yritetty etsiskella adjektiiveja kuvaamaan sita kaikkea, mutta ne eivat riita..Yritetaan silti...Coroico on noin 80 km La Pazista (matka maksaa noin 1,5 euroa), eli jalleen kerran pelkoa ja ihanaa karsimysta... Oikeasti, siitakin alkaa jo nauttia!!!! Matka siis kestaa noin nelisen tuntia ja tie kulkee pilvien reunalla, parhaimmillaan noin 5 km korkeudessa. Meille tahan muutamaan tuntiin mahtui luonnollisesti muutama "ei niin riemukas" pelokas hetki, kuten aareton ylinopeus (yleisin kuolinsyy) sateen ja sakean sumun keskella seka sekunnin sadasosasta kiinni oleva autokolari kolmen ajoneuvon valilla..Mutta jalleen, onnekkaasti, kerran, hyvin kavi.
Coroico todellakin on Bolivian yksi kauneimmista pienista kylista (3500 asukasta) ja keskella vuoristoista viidakkoa. Jos paatatte saapua Coroicoon niin ehdottomasti kannattaa majoittua Sol y Lunaan, mika sijaitsee noin puolen tunnin kavelymatkan paassa itse kylasta ( tarkea huom...ylospain vuorenrinnetta, ei kannata edes yrittaa kantamusten kanssa...)
Hostel Sol y Lunassa on muutamia majoitusvaihtoehtoja: halvin on luonnollisesti camping place (parilla eurolla) seka riippumattopaikat. Hostellilla on myos paljon eri tyylisia mokkeja ympari viidakkoa. Hinta vaihtelee 4-10 euroa per immeinen...
Itse oltiin kauimmaisella mokilla ja niin idyllisessa majassa, etta itku oli liikutuksesta hyvinkin lahella, etenkin hiljaisuutta kuunnellen, auringon laskiessa, kuun noustessa...kukkien kukkiessa...Nama hetket pysayttaa ja sanat vain loppuvat. Yksi elamamme varmasti kauneimmista hetkista! (Ja tuokin kuulostaa liian laimealta) Paikka on taydellinen niille, jotka etsivat Coroicosta rauhaa ja rauhaa rakastavia gringoja, luontoa, joogaa...
Kun nyt sitten ylistettiin talla tavalla yhta paikkaa niin pakko mainita eras hieman hyvin kiusallinen ongelma, hiekkakarpaset. Molemmilla, liioittelematta, noin toista sataa hyvin kutiavaa puremaa ja iho kuin spitaalisella. Mutta toisaalta, jotainhan tuosta paratiisista taytyy maksaakin..Eiko???
P.s Kiitos Lewis kommentista...Mahdutetaan hintoja mukaan tulevaisuudessa ja voidaan muokata edellisia teksteja sen mukaan minka maan hintoja haluat.