Hajanaisia ajatuksia

Kaytiin tassa sitten rohkeina tyttoina "siistimassa" itseamme Bolivialaisessa parturi-kampaamoliikkeessa..Ei olisi ehka pitanyt. "Un poco mas claro, un poco mas corto"...nama lauseet menivat kuuroille korville. Hiukset huppujen alla hohtivat vaaleuttaan enemman kuin Marilynilla koskaan.. ja lyhyt nyrhitty muotimalli mielessaan hiuksia lahti paasta enemman kuin kissoillamme karvanlahtoaikana ikina..Yhteensa..Eli aideille tiedoksi; 7.4.2007, lauantai, varatkaa ihmeessa tyttarillenne kampaamoaika ja varoittakaa, etta saattaapi kestaa koko paiva. Nailla hiuksilla kulkiessa liskot pudottavat hantansa, koirat ulvovat kuuta, kissat sihisevat ja lampaat sukeltavat pusikkoihin pakoon.

Maarian aidille myos tiedoksi, etta Ushuaiasta starttaa Nooan arkki maaliskuun alussa ja ankkuroituu Rahjan satamaan noin samoihin aikoihin kuin itse tytar. Viimeksi eilen sinne tuli adoptoitua perulainen tytto molempine isineen ja molempine silmalappuineen..(alkaa kysyko, tulivat vakisilla "paketin" mukana)
Mutta jottei kavisi tylsaksi, niin voin vakuuttaa, etta laivan tarjonta on suuri; liskoja, lapsia, pari pakollista latinomiesta, suuria kissaelaimia, muutama apina seka kulkukoiria..unohtamatta niita laamoja..

Mutta nyt vakavempiin asioihin. Lahdetaan tuossa muutaman paivan kuluttua Chulumanin lahella sijaitsevaan kummituslinnaan jahtaamaan Bolivian legendaarista ja pelattya "Goat Sucker"-petoa.. eli suomeksi vuohivampyyria. Piittaamatta kaikista varoituksista ja uhkaavista ennusteista tavoitteenamme on saalistaa kyseinen "Chupacabra" ja vangita se kameran linssiimme ikuisiksi ajoiksi...Grrrrr..
Mutta valaistaan teita asiasta lisaa kun aika koittaa....P.s Chupacabra nakyy kuvassa (huonosti)oikealla...huomatkaa punaisuutta hohkaavat ikenet ja nalkaiset hampaat

p.p.s Nayttaa nyt pahasti silta, etta Maarian ideat huilusta ja tanssista eivat tule toteutumaan, joten olemme kehittaneet uuden tavan kohentaa taloudellista tilannettamme.."minuuttihymyterapia".. muutama bolivari riisiin ja linsseihin..ehka jopa parhaina hymypaivina kova sanky ja katto paan paalle;)

Lake Titicacaa ja vuoristotautia

Vasynyt hei kaikille..
Kyllapas ottaa kunnon paalle tama korkeus taalla Bolivian Andeilla, ja kaikkea on yritetty..Poppaskonsteista, lehtien pureskeluista perinteiseen laaketieteeseen. Juuri tultiin vahan kiipeilemasta ja kroppa oli hieman kovilla. Joten kaikki kirjoitusvirheet johtuu siita, etta paassa yksinkertaisesti heittaa. Eilen saavuttiin Copacabanan kaupunkiin noin 3800 m korkeuteen ja maisemat sen kuin kaunistuvat. Maarian unelmat savimajasta, omasta laamasta, huilusta ja perunamaasta kasvavat.. Lake Titicaca on maailman korkeimmalla sijaitseva kulkukelpoinen jarvi ja tunnettu erityisesti saaristaan; Isla del Sol seka Isla del Luna.
Intiaanikansojen uskomusten mukaan aurinko on syntynyt juuri Isla del Solilla.
Ollaan myos paasty seurailemaan muiden reppumatkaajien syvaa sukellusta taysin toiseen elamaan. Etenkin ryhma puoli-alastomia (alastomia) israelilaisia, jotka tanssivat villisti paikallisten kansallisjuhlaan kuuluvien rumpujen tahdissa..Bolivialaisten ihmetellessa huuli pyoreana ja meidan muiden kaariytyessa yha tiukemmin suojaan kylmalta viimalta villapaitoihimme. On se vain janna juttu, etta joidenkin taytyy kokea tallaiset matkat taysin erillisena osana elamaa, eika yksinkertaisesti ottaa sita osaksi omaa elamaansa, ainakaan siina hetkessa ja nyt.Mutta hei!! Jokainen omalla tyylillaan ja hyvinhan ne pojat pomppivat, ei siina mitaan.
Huomenna olisi tarkoitus lahtea hengastymaan kanootilla ja kuuntelemaan Titicacan ja muinaisaikojen intiaanien kuiskauksia.. Hyva puoli vuoristotaudissa..et ole teravimmillasi ja saatat kuulla haluamasi aania; Kamisarakii!!!!!

Bolivia fiiliksia

Syvalla Bolivialaisessa elamanmenossa.. Ja voimme jo nyt sanoa, etta maa on varastanut ison osan sydamistamme!!! Bolivia faktaa on se, etta maa on noin Espanjan ja Ranskan kokoinen, mutta talla pienoisella alueella elaa vain lahimmas 9 miljoonaa asukasta. Valitettavasti maa on Etela-Amerikan koyhin ja jatkuvasti kansainvalisen avustuksen varassa. Yli puolet maan asukkaista ovat puhdasta intiaanirotua ja espanjan lisaksi maassa puhutaankin quechua seka aymaraa. Bolivian La Paz on maailman korkeimmalla (3660m) sijatseva paakaupunki, missa asuu noin 1,5 miljoonaa immeista. Bolivian tarkein elinkeino on kokaiinin viljeleminen ja kasvi kuuluu vahvasti jokapaivaiseen elamantapaan. Tassa maassahan kokaiinia ei jalosteta vaan kaytetaan semmoisenaan erilaisissa juomissa, yrttisekoituksissa tai ihan vain pureskellaan. Paikalliset pitavat muutenkin vahvasti ylla yhteytta aiti-maahan seka kaikkiin muinaisiin henkiin, jotka sanelevat paivien erilaisia arkitoimintoja.
Jokaisen ihmisen taytyisi kerran elamassaan matkustaa Bolivian Amazoniassa bussilla. Sita kokemusta et unohda koskaan! Tarkeimmista tarkein huomioitava asia on, etta matkat kestavat Amazonian alueella 18 tunnista jopa 3 paivaan, ja puhutaan siis samasta matkasta.. Taalla kun ei tuo aikataulu ole niin tarkkaa ja mika tarkeinta, luonto on todellakin se mika maaraa. Me siis paadyimme ottamaan 48 tunnin bussiajelun La Paziin. Persikkaista oli tallakin kertaa. Yksikaan tieosuus koko matkan aikana ei ollut paallystettya eika ajoneuvoissa taalla tunneta jousitusta. Autch! Sita sitten harjoiteltiin erikokoisia ilmalentoja seka (huom!) laskeutumista nailta lupsakoilta pompuilta kahden vuorokauden ajan. Siihen viela lisaksi kaikki ne "mutameret" jonne emme onneksi kaatuneet.. bussin suora vaaka-asento hyvin monesti antoi olettaa, etta voitaisiin vaikka kellahtaa, 33 paikallista, 2 suomalaista seka kalkkuna.
Bussista voi myos saada halutessa savusaunan. Viidakon aroilla turvekasojen ym. ollessa taydessa tulessa bussimme tayttyi nopeasti ja tehokkaasti sakeasta harmaasta savusta. Puiden oksien lyodessa sisaan avoimista ikkunoista Katja alkoi harkitsemaan vihdan kyhaamista.
Boliviassa matkustaessa kannattaa myos huomioida, etta busseissa on kuuma kuin helvetissa. Meitakin kehotettiin juomaan litroittain nestetta..ainoa ongelma on vain se, etta matkat ovat pitkia, bussissa ei ole vessaa ja taukojahan ei liiemmin pideta. Nestehukka vai pissa housuun? Hmm.. Siinapa vasta kysymys mita ei ole aikaisemmin tullutkaan pohdittua.
Matkamme kruunasi maailman vaarallisin tie, joka tunnetaan myos nimella " Road of Death". Kyseinen tie on noin 70 km pitka ja kulkee 4km korkeudessa. Tie on luonnollisesti paallystamaton, kapea kuin spagetti ja suoraan rotkon reunalla. Edellisvuoden mustin kuukausi oli heinakuu, jolloin tieosuudella menehtyi kokonaiset 37 ihmista. Viereisen penkin paikallisnaisen itkiessa pelosta, bussin kallistuessa tuttuun vaaka-asentoon (talla kertaa rotkon puolelle) seka osan tiesta sortuessa, olimme varmoja, ettemme nakisi huomista. Kuitenkin naimme ja se huominen ja tama paiva tuntuu taivaalta, silla siella me olemme. Maisemat pysayttavat, paikalliset ihmiset pysayttavat..Bolivia on todellakin parasta ja kauneinta mita pieni ihmislapsi saa kokea. Sukella La Pazin pilviin ja lumihuippuisille vuorille, anna alkuperaisen elaman ja kaikkein tarkeinta, Bolivian, vieda sinut mukanaan!!!
Jalleen kerran ongelmia koneiden kanssa, joten siirramme kuvia mahdollisimman pian, ja seuraavaksi kuulumisia Lake Titicacalta..
P.s Boliviassa oleskellessasi voit laulaa karaokea enemman kuin Japanissa ja Suomessa yhteensa. Paikallinen TV-kanava on omistautunut soittelemaan karaokea 24/7. Maaria yritti, mutta ei pysynyt mukana ja savelesta puhumattakaan....Katja parkaa.
Biljardi on myos Boliviassa hyvin suosittu juttu. Mutta jos olet nainen matkalla, kannattaa jalleen huomioida, etta nainen pelaamassa biljardia on suuri nahtavyys. Vaatii totuttelua ja on erittain epamukavaa olla "nayteikkunassa" pelaamassa, mutta kannattaa..toki..mutta matalalla profiililla.

Arjen ongelmia

Olemme selviytyneet Bolivian puolelle, Guayaramerin viehattavaan rajakaupunkiin. Kuumuus ja kosteus sen kun lisaantyvat. Rajan ylitys tapahtuu taalla joen poikki, kannattaa vain muistaa hankkia exit-stamp Brasilian puolelta ennen ylitysta muuten sinut uitetaan Boliviasta hyvin pian takaisin toiselle rannalle.
Vasyneina ja hyvin hyvin likaisina on kiva hypata mopon (paikallinen taksi) kyytiin, edelleen se rinkka selassa, ja toivoa, etta tasapaino ei peta. Onneksi eivat sentaan aja lujaa jos sattuu kellahtamaan kurvissa mutalammikkoon.
On myos hyvin hyvin ikava vastaanottaa huono uutinen liittyen raha-asioihin. Hostellissa ei kay kortti ja Bolivian puolella ei ole automaattia. Joten tassa nyt ollaan parisen paivaa juostu Brasiliassa ja yritetty saada kateista. Turhaan. Sateen piiskatessa selkaan, joen vesien parskyessa paalle, olomme on ollut hieman epatoivoinen seka neuvoton. Haluaisi niin niin kovasti pois, mutta.. " Esta cajero esta cerrado".. El unico cajero esta cerrado...
Onneksi sentaan tanaan saatiin pelastava rahalahetys Suomesta ja pois paasysta on jopa pienen pieni toivonkipina!
Muutenkin, olemme vasta matkan puolessa valissa mutta jo nyt tuntuu hyvin hyvin laihalta tuo lompakko. Meilla onkin Katjan kanssa kaynnissa vakava keskustelu siita, kumpi opettelee soittamaan huilua, tai jotain muuta paikallista instrumenttia, ja kumpi tanssii hullunlailla Bolivian vuorilla aamunkoittoon. Ehka silla saisi saalista muutaman bolivarin ja maissikakun.
Kuvia lahetetaan tuossa myohemmin kun ollaan selviydytty La Paziin, taalla tekniikka pistaa hieman vastaan.

Boa Vista ja Porto Velho, Brasilia

Nain viidakkoflunssan siivittamana saavuimme todellakin kahteen niin sanottuun aavekaupunkiin, etenkin Boa Vistaan. Siella kun pitaisi olla noin 200 000 asukasta, mutta me emme nahneet niilla kaduilla juuri ketaan, pariin paivaan.. Mita on paikallisille tapahtunut??? Tuli elavasti mieleen kaikki legendaariset lannenelokuvat ja autiot kaupungit..
Porto Velho on noin Tampereen kokoinen kaupunki, jonka rehellisesti ainoa nahtavyys seka aktiviteetti on rautatiemuseo, Madeira-Mamore. Ruostuvat veturit, rahjaantyneet rakennukset seka luhistuneet vaunut muistuttavat karulla olemuksellaan taman rautatien mustaa kautta Amazoniassa. 1900-luvun alussa, viiden vuoden aikana noin 5000-25 000 (eivat sitten sen tarkemmin tieda) tyolaista sai surmansa asetaisteluissa seka elainten- ja intiaanien hyokkayksissa. Hyodyton rautatie palveli kansalaisia noin 50 vuotta ja tunnetaan myos nimella Railway of Death.
Museossa vieraillessamme koimme kohtalaisen pettymyksen.(seka trooppisen sateen) Emme vielakaan ymmarra miten rautatiesta (ja kaikista ihmishengista) vastuussa olleittein ihmisten valokuvat komeilivat seinilla, iloista ilmetta hohtaen..Tai kaikki ne minigrip-pussit erilaisine nykyaikaisine esineineen seka niiden maatumisaikoineen liittyivat millaan tavalla tahan isoon tahraan Brasilian Amazonian historiassa.
Mutta, omana karuna kuraisena itsenaan Porto Velho jokimatkojen paassa odottaa uusia seikkailijoita! Tervetuloa!!!

Rio Madeira 9-13.1.2007

Matkustaminen on edelleen mukavaa. Taalla viidakossa kun on sadekausi niin joet ovat taman alueen ¨moottoriteita¨..Tiistai-aamu valkeni Manauksen kaupungissa, lahdimme hankkimaan lippuja odotetulle jokilaivalle ennen puoltapaivaa. Saimme liput, mutta emme tienneet, etta olimme silti pahasti myohassa. Taalla kun laivamatkojen armoton riippukeinusota alkaa jo kukonlaulun aikaan. Ostimme liput niin sanottuun ¨ykkosluokkaan¨, mutta myohastyimme sodasta, joten saimme kunnian ripustaa keinumme alimmalle kannelle, suoraan ruuman ylapuolelle.(Olimmehan kuitenkin paikalla niinkin myohaan kuin 4 tuntia ennen lahtoa) Nain suomalaisena, kenen henkilokohtainen alue on noin metrin, koimme hieman pienen alkushokin siita riippukeinujen paljoudesta..ja tiiviydesta. Siina sitten keinuttiin sylikkain, alekkain, paallekkain, ihokkain..Yon pimeina tunteina et koskaan tieda oletko vahingossa kellahtanut, kaantynyt, tipahtanut tai muuten vain ajautunut vieraaseen riippumattoon.
Laivalla on myos tuo hygieniapuoli odotetusti huipussaan. ¨Puhdas¨ vesi on ruskeaa, suoraan joesta,(Ainakin vatsa toimii) , ruosteisia oljyputkia pitkin kantta (Katja sai iskun peppuunsa, Maaria repi varpaansa, kannattaa varoa), torakat ovat laheisia ystaviasi puhumattakaan verisesta kokonaisesta siasta, joka iskettiin teurastettuna Maarian viereen taman ollessa puhelimessa.
Taallapain Amazoniaa ei paljon nay ulkomaalaisia, valitsevat varmaankin jommankumman naista Etela-Amerikan paakiertoreiteista eivatka lahde kokeilemaan. Tamahan tarkoittaa sita, etta meilla oli olo kuin elaintarhan elaimilla. Valokuvausta, kiikarointia, kauhistunutta ja kummastunutta tuijottelua seka huolestuneita katseita ympari vuorokauden. Eli ei siis minkaanlaista sita vahaakaan rauhaa saati yksityisyytta.
Yhtaan paivaa emme silti kadu, ja toinen jokimatka jo tiedossa tuolla Bolivian puolella. Seikkailua, omituisia tilanteita, likaista, kuumaa ja kosteaa, mutta ainakin tunnet elavasi jokaisen hetken edesta! Suosittelemme! Ja mika tarkeinta, hyvin hyvin halvaksi tulee.
(Toki kannattaa harkita haluaako valita juuri taman reitin, ei ole niita helpoimpia)
13.1, noin puoli paivaa myohassa, laivamme rantautui vihdoin Porto Velhoon. Yli 20 kiloa painoa selassa ja mutaiset joen rinteet, ei hyva. Lapi kuran kontaten, rinkkaa raahaten, hostelliin selviytyen koitti paratiisi; sanky ja ensimmaista kertaa talla matkalla suihku, joka ei iske selkaasi yhta kylmana kuin Itameri marraskuussa. Siina sitten liikuttuneessa mielentilassa, kyynel silmakulmassa, katselimme auringonlaskua, kuuntelimme radiota ja totesimme, etta jopa Oasis voi olla pala taivasta

Matkustaminen on mukavaa

Heipsuli hei hei!
Amazoniassa on kylla sitten ilo matkustaa! 12 tuntinen matka venyi liki 16 tuntiseksi ja me pompimme kuin pienet jojot ympari bussia koko tuon sievan matkan ajan. Yhta raminaa ja pauketta, ainoana toivomuksenamme oli paasta edes perille. Epailysta kasvatti ne kaikki lukemattomat tauot, joiden aikana kyseisen kulkuneuvon tyontekijat ryomivat ruuvimeisseleineen bussin alle tai milloin mihinkin kiristamaan villissa kyydissa loystyneita osia taikka korvaamaan irronneita.. Muistona matkasta paakipu seka herkka takamus kaikkine mustelmineen. Talla hetkella kuitenkin ehjana Manauksessa ja huomenna olisi tarkoitus startata iloiseen 4 paivan matkaan jokilaivalla, suuntana Porto Velho. Tama tarkoittaa siis 4 paivaa riippukeinussa ilman puhdasta vetta taikka suihkua. Maltamme tuskin odottaa!! Manauksesta Porto Velhoon kulkeva maantie suljettiin noin kymmenisen vuotta sitten luonnon olosuhteiden seka huumekaupan hillitsemisen vuoksi. Joten palaillaan toivottavasti pirteina ja ehjina taas asiaan noin viikon kuluttua!

Venezuela

Joulupukki on varmaan tehnyt jotain hyvin tuhmaa venezuelalaisille...Tai sitten tama maa ei muuten vain suosi Suomea. Saavuttiin Venezuelaan noin viikko sitten ja jokainen paiva on ollut yhta taistelua arjen pienia ja isoja ongelmia vastaan. Noin vuorokauden bussimatkan jalkeen astuimme ulos Caracasin polttavaan aurinkoon..Viela kuumottavampaa tuli kun huomasimme, etta yksikaan luottokorteistamme ei enaa toiminut, ja olimme tietenkin myos ilman kateista. Missa voi nukkua ilman rahaa? Entas syoda? Tai kuinka edes paasta pois maasta? Ja kuinka tama on edes mahdollista? Tuntien saatamisen jalkeen loysimme vihdoin pankin, joka armollisesti suostui antamaan rahaa Master Cardilla..Tama on kuulemma yleinen ongelma Venezuelassa, joten kannattaa varata mukaan enemman kuin tarpeeksi kateista. Myos puhelimet lopettivat toimintansa, mika osoittautui kohtalokkaaksi ongelmaksi myohemmin kun tulimme ryostetyksi. Joten sinne meni kortit ja kaikki.. Kuinka soittaa apua ilman rahaa? Ilman puhelinta? Farssi kasvoi viela isommaksi kun menimme hostelliimme pyytamaan apua, siella sitten huudettiin punaisena omistajan kanssa, joka paikallisen huumausaineen vaikutuksen alaisena kaansi koko tilanteen ylosalaisin. Maaria vihastuksissaan purki tuntojaan varpaaseensa, joka on nyt kipea, sininen ja turvonnut. Iso kiitos tilanteen selviamisesta kuuluu Suomen konsulaatille, Tommi-pojalle, Western Unionille seka Finnmatkoille.

Muuten uusivuosi kului leppoisissa merkeissa Margaritan saarella, missa sielu lepaa kuvankauniilla rannoilla meren aaltoja kuunnellessa.

Uusia ongelmia ja mustia pilvia ilmestyi taivaalle.. Ryoston takia jouduimme jaamaan Venezuelaan pidemmaksi aikaa kuin oli suunnitteilla (itseasiassa olemme vielakin taalla ...) Venezuelassa on talla hetkella high season, mika tarkoittaa sita, etta majoitusta on mahdoton saada ilman varausta. Siina asiassa iso kiitos aarettoman ihanille ja ystavallisille, REHELLISILLE paikallisille, jotka ovat majoittaneet meita kotiinsa seka vasta rakenteilla olevaan hotelliin.

Venezuela yleensakin on esimerkiksi Kolumbiaan verrattuna, hyvin hyvin levoton ja aggressiivinen maa. Ihmiset ovat (mikali se on mahdollista) hyvin paljon levottomampia, aanekkaampia seka kaikesta mahdollisesta enemman sekaisin. Rikollisuus alkaakin olemaan maassa iso ongelma. Joten kaikki mahdolliset varoitukset kannattaa ottaa taalla enemman kuin tosissaan.

Talla hetkella tosiaan viimeisia tunteja (toivottavasti) Puerto la Cruzissa, josta parin paivan bussimatkan jalkeen saavumme Manaukseen Brasiliaan. Matka jatkuu sielta Boliviaan, missa meidan pitaisi olla noin viikon kuluttua. Toki tahankin etappiin kuuluu hieman kyseenalaisia paikkoja, kuten Porto Velho, lahella Bolivian rajaa..Joten toivottakaamme meille onnea ja menestysta.

Nain persikkaista talla kertaa..

26.6.2007

Pientä varoituksen sanaa Venezuelaan matkustaville immeisille... Älkää, jos mahdollista, nostako rahaa automaateilta vaan luottokortilta pankin sisältä. Maarian luottokortti sitten oli hänen itsensä tietämättä kopioitu jollain niistä kolmesta automaatista missä sitä käytettiin ja puolen vuoden jälkeen tili tyhjennetty. Ikävä yllätys tulla ryöstetyksi kyseisessä maassa kortilla, joka on kuitenkin koko ajan ollut hallussasi.

Kaupassa ostoksia ei kannata muutenkaan korteilla maksaa.

Tayronan kansallispuisto ja Taganga

Vieraillessasi Santa Martassa ala missaan nimessa missaa yhta maailman upeimmista kansallipuistoista eli Tayronaa. Tayronan kansallispuisto on noin tunnin bussimatkan paassa Santa Martasta. Busseja Tayronaan lahtee pari kertaa tunnissa, mutta lahtopaikkaa on hieman hankala loytaa. Pysakki sijaitsee keskella Kolumbialaista markkinahulinaa roskakasojen ja slummitalojen "takapihalla".. Aikaa Tayronaan kannattaa varata muutamasta paivasta viikkoon, silla pelkissa kavelymatkoissa kestaa paiva ellei kauemmin. Samoilimme ensin viidakossa muutaman tunnin, kahlaten lapi hevosen kakkojen ja mudan, yltapaalta markina vesilatakoista seka hiesta, mutta se oli sen arvoista. Eteemme avautui palmujen reunustama henkeasalpaava ranta aaltoineen seka upeine kivikkoineen. Tayronassa voi vuokrata riippukeinun parilla eurolla ja keinua uneen auringon laskiessa meren aaltoihin. Itse puistossa on kolme varsinaista rantaa, jokainen toistaan kauniimpi. Myos paikalliset suosivat paikkaa loman vietossaan eli sukella mukaan kolumbialaiseen leirielamaan ja varikkaat paivasi on taattu!

Santa Martasta 5 kilometrin paassa sijaitsee pieni kalastajakyla Taganga, mika on parempi paikka majoittua kuin itse kaupunki. Idyllisia pikku hostelleja seka poukamia rantoineen. Kylassa on myos helppo ja halpa ottaa sukelluskursseja seka retkia Karibian merelle.

Santa Martasta jarjestetaan myos 6 paivan mittaisia vaellusretkia Ciudad Perdidaan eli kadonneeseen kaupunkiin. Ciudad Perdida sijaitsee syvalla viidakon sydamessa ja vaellusmatka tulee olemaan raskas ja mutainen. Mutta sen arvoinen. Entisaikojen intiaanien paakaupunki avautuu eteesi viidakon alta uskomattoman kauniina. Tassa retkessa vain kannattaa muistaa, etta joitain Querillojen hyokkayksia on raportoitu viime vuosina, eli turvallisuustilanne olisi syyta tarkistaa ennen lahtoa.

26.7.2007

Kommenteista päätellen tietoja jäi sitten uupumaan, joten lisäilen niitä nyt sitten näin jälkikäteen.... Eli Tayronassa kyllä monenlaista majoitusta tarjolla. Itse suosittelen riippukeinua, lähes ilmainen majoitus. Jos haluaa hieman helliä itseään niin kauniita majoja löytyy, joita voipi tiedustella paikan päällä. WC mahdollisuudet toimii, joten sinne vain!!!!