Kolumbialainen joulu..olut

Feliz navidad!!! Olemme talla hetkella elamassa vahvasti kolumbialaisessa joulutunnelmassa Santa Martan kaupungissa, reilut 200 kilometria lahempana Venezuelan rajaa. Kaupungissa itsessaan ei ole liikaa nahtavaa, mutta luonto ymparilla on todella kaunis ja tekemista siis riittaa.
Mutta.. itseasiaan..Kolumbialainen "harras" katolinen perhejuhla osoittautui joksikin ihan muuksi. Tama maa villiintyy ja meno karkaa mummoilla, vaareilla, lapsilla ja lastenlapsilla perheineen taysin kasista. Viina virtaa ja olut kuohuaa kaduilla 24/7, musiikin pauhatessa ja ihmisten tanssiessa hurjien promillemaarien siivittamana aamunkoittoon. Kolumbiakiintion muutenkin ollessa enemman kuin taynna, hautauduimme eilen vasyneina peiton alle haaveilemaan siita kuuluisasta joulurauhasta. Paikallisten ilotulitteiden eli rajahteiden/ammusten paukahdellessa vuorten rinteilla, me sytytimme kaksi sinista kynttilaa, vaihdoimme Kindermunalahjat ja joimme pullollisen punaviinia. Tanaan, 26.12, nuo tragikoomiset kaksi paivaa ovat vain kipea muisto pienissa mielissamme;)
Ylihuomenna alkaa matka kohti uusia seikkailuja ja maita, mutta sita ennen kaymme viela rauhoittumassa apinoiden sylissa Tayronassa.

Playa Blanca-Valkoinen ranta

Oli aurinkoinen aamu..Monien epaonnistumisien jalkeen onnistuimme vihdoin heraamaan varhaisina tunteina ja suunnistamaan "satamaan" etsimaan ensimmaista "laivaa"(tai niin ainakin kuvittelimme) Playa Blancalle. Kaksi valkeaa tyttoa, kiireinen, likainen ja kaoottinen markkinapaikka, kuolleita kaloja, madantyneita hedelmia seka paljon paljon huutoa..Oli siis se minka loysimme. Laiva ei ollutkaan laiva vaan paikallinen kauppavene, missa hammentyneena istuimme paikallisten lastatessa pienen veneen tayteen kananmunia, vihanneksia, kymmenia ihmisia seka ties mita muuta. Onkohan niissa veneissa jonkinlainen suositeltava painoraja? Siina vesirajan alapuolella veneen lipuessa kohti ulappaa Katja valmistautui soittamaan viimeisia puhelujaan. Mutta elossa ollaan ja onnellisia.

Playa Blanca on saari, joka sijaitsee noin 20km paassa Cartagenasta. Saarella on ehdottomasti alueen kauneimmat rannat ja siella kannattaa vierailla. Meille kokemus oli..hmm..sanotaanko erilainen. Majoituttiin paikallisen perheen "taloon", joka oli kyhatty pystyyn romupelleista, pahvista seka palmun oksista, lattiana toimi hiekka, eli sita ei ollut. Camping el Paraisoa houstaa erittain sympaattinen mama Ruth. Sitten tietenkin naita muutamia seikkoja, mitka tekivat oleskelun kyseisessa taloudessa hieman hankalaksi..WC oli, mutta se ei toimi, eli jaimme kaipaamaan perinteista puuceeta, pidatys kunniaan!!!! Paikallinen perhe ilmeisesti ei ole koskaan kuullutkaan suihkusta saati maavedesta, eli suihkusta sai vain haaveilla.(Mika on mukavaa yli 35 asteen lampotilassa) Koitti myos ilta ja kello lipui hiljalleen yli kuuden..Saarella ei ole minkaannakoista valaistusta eli siella ei nae liikkua iltaisin. Meidan majapaikassakaan ei ollut valaistusta, saimme pienen pienen talikynttilan, joka armollisesti valaisi muutamia sentteja ympariltaan. Siina sitten makasimme vankeina sangyssamme, pilkkopimeassa, toivoen, etta nukkumatti tulisi noutamaan hoyhensaarelleen mahdollisimman pian.

Pimeassa myos mielikuvitus on valloillaan ja saaren monet omituisempaakin omituisemmat aanet pitivat meidat hyvin hereilla koko yon. Puhumattakaan talon kukosta, joka epavireisella soinnillaan alkoi huutamaan kolmen jalkeen yolla, ja johon naapurin kukko kohtapuolin yhtyi. Ja taytyy edelleen muistaa, PIDATYS KUNNIAAN!! Saarelta voi myos olla kohtuullisen hankala paasta pois haluamaansa aikaan, silla veneiden pitaisi tulla, mutta ne eivat vain tule.

Kuitenkin hyvalla muistellen ja kauniita maisemia kaivaten...}

P.S missattiin mutatulivuori nelja kertaa, joten sen ei sitten vain ollut tarkoitus olla meidan juttu.
Seuraavaksi kuulumisia Santa Martasta, Kolumbian kauneimmasta luonnonpuistosta Tayronasta, kolumbialaisesta joulun vietosta ja vaikka mista muusta.

26.6.2007

Playa Blancalla kannattaa hieman katsella tarkemmin noita majoituksia. Sinne ei kannata ottaa koko omaisuutta mukaan, bikinit, uimahousut, toppi, paita riittää... Rinkka kannattaa jättää turvalliseen säilöön tuonne mantereelle.

Kyseisestä saaresta kannattaa nautiskella nimenomaan luonnon vuoksi. Rauhallista, askeettista, kaikinpuolin meille sivistysvaltioiden asukeille tervetullut juttu.

Itse valitsimme kyseisen majoituksen, josta jäi hyvä fiilis ( loppujen lopuksi) sen vuoksi, että me autoimme oikeasti paikallista kolumbialaista naista sekä hänen kolmea lastaan. Jokainen "dollari" oli heille tervetullut. Paremmat majoitukset esimerkiksi nimeltä mainitsemattoman saksalaisen omistamia, jolla ei varmaan toimeentulo ongelmia ole. Joten jokainen miettikköön mitä asioita haluaa matkoillansa korostaa....

Vaikeampi paiva

Meilla on ollut parempiakin paivia. Pitkien ja levollisten unien jalkeen herasimme heratyskellon kauniiseen lauluun, kuten niin monina muinakin aamuina. Katja meni suihkuun, kuten niin monina muinakin aamuina.. Han ei vaan tiennyt, ettei tulisi olemaan siella yksin. Emmeka me tienneet, etta torakat voivat olla pikkulinnun kokoisia ja osaavat viela lentaa. En tieda ketka saikahtivat eniten, torakka, me vai rakkaat naapurimme, jotka todennakoisesti luulivat, etta joku on tapettu. Kohta huoneemme oli taynna sankarimiehia torakkaraukan sinkoillessa peloissaan pakoon (seka jalan, etta "siivin"), miesten kontatessa perassa ja meidan pomppiessa sangylla. Mukavaa. Toivottavasti kyseinen kaveri saatettiin loukkaantumattomana luonnon vapauteen.

Paiva oli myos erittain kuuma seka pilvinen. Lauantai-iltaa oli tarkoitus lahtea viettamaan salsaclubille ja sita ennen nautinnollisesti syomaan, toisin kavi. Ukkoskuurot ovat taalla asteen verran rajumpia mita rakkaassa kotimaassa ja kestavat monta tuntia. Jaimme loukkuun hostellimme olohuoneeseen, silla ukkoskuuron mukana tulevassa sateessa yksikin metri ulkona on liikaa. Siella sitten istuskelimme pilkkopimeassa, emmeka valitettavasti edelleenkaan tieda kuka oli tama mielenkiintoinen mieshenkilo, kenen kanssa vaittelimme Israelin seka Palestiinan poliittisista levottomuuksista. Paastyamme vihdoin huoneeseemme, meita odotti hyvin ikava yllatys; siellahan satoi aivan yhta paljon kuin ulkona. Katto huoneessamme onkin siis vain muodollisuus. Lattia tulvi, seinat valuivat vetta seka sankyihimme oli jaanyt noin 10 sentin levyiset kuivat kaistaleet, missa oli hyva nukkua. Elakoon luonnonvoimat! Saastyipa ainakin rahat...

26.6.2007

Näin kuukausien jälkeen viisaampana pieni vinkki tuleville torakoiden kohtaajille; ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ tapa torakkaa liiskaamalla sitä maahan... se kuori kun sitten erittää hajua ja houkutteleepi paikalle vielä lisää kyseisiä lemmikeitä. Taikka leidi- torakalla saattaapi olla massussa muutama beibi-torakka jotka sitten purkautuvat ulkoilmaan.... Teimme juuri virheliikkeen tässä asiassa.

Kolumbia, Cartagena

Heipa hei pitkasta aikaa. Hiljaiseloa sanan varsinaisessa merkityksessa. Olimme jumissa San Josessa vahan liiankin kauan ja se tekee kylla ihmeita mielelle. Lamaantumisaste oli korkein mita koskaan. Paadyimme ottamaan lennon Kolumbiaan, mika on loppujen lopuksi halvin seka jarkevin vaihtoehto. Ainoa ongelma on, etta sinun tulisi ostaa myos lentolippu pois Kolumbiasta jotta paaset maahan. Meille tama saanto oli mahdottomuus (jatkamme bussilla Venezuelaan), joten paatimme ottaa riskin ja luottaa hurmaavaan vetovoimaamme.. Hyvin kavi. Eli eilen rantauduttiin ongelmitta Kolumbiaan.

Vahan faktoja maasta..Paakaupunki Bogota ja maassa asukkaita noin 43 miljoonaa. Maa on nain maatiaisten sanoilla kooltaan yhta kuin Ranska, Espanja seka Portugal. Eli jonkinmoisesta alueesta voi jo nytkin puhua. Kolumbialla on hieman kyseenalainen maine, eika tietenkaan suotta. Liikkuessasi Kolumbiassa, sinun tulisi noudattaa aarimmaista varovaisuutta tietyilla alueilla. Pitkien sisallissotien repima Kolumbia on vihdoin paassyt hieman tasapainoon, mutta vain heidan mittapuussaan. Huumeiden vastainen sota Escobarin "kulta-ajoilta" jatkuu ja kartellit vaikuttavat edelleen lahinna Guerillojen (paikallisien sissien) johdolla. Kolumbia on yllattavan turvallinen maa matkustaa jos osaa valttaa tiettyja alueita; Darien Gap eli alue Panaman ja Kolumbian rajalla on taysin suljettu huumekaupan seka Guerillojen toiminnan vuoksi. Alueella kaydaan jatkuvia taisteluja paikallisten armeijoiden seka sissijoukkojen valilla. (Voit toki palkata yksityisen oppaan ja vaeltaa rajan yli, mutta se saattaisi olla melko varma itsemurha) Guerillat omistavat myos edelleen noin 40% maasta; Medellin, Cali seka niiden maalaisalueet ja etelan kokaiiniviljelmat eivat valttamatta ole turvallista seutua nautiskella henkensa edesta Kolumbian ilmapiirista. Kuitenkin, kaikista vaikeuksista seka verisesta historiastaan huolimatta Kolumbialaiset ovat todella sydammellista kansaa, jonka vieraanvaraisuus on ylitsevuotavaa. Palvelu ensiluokkaa, Karibian rannikko todella upeaa aluetta ja Bogota ei koskaan nuku. Joten, jos Kolumbia on haaveissasi niin tanne uskaltautuu min.15e paivabudjetilla. Halpaa, kaunista, meluisaa..Mutta kaikki sen arvoista ja paljon enemman!

Cartagena: Sijaitsee Kolumbian Karibian rannikolla, missa siis talla hetkella olemme. Kaupunki loydettiin noin 1533 ja se toimi intiaanien kauppa- seka satamakaupunkina. Espanjalaisten loydettya Etela-Amerikan seka intiaanien aarteet, Cartagenasta tuli ryostosaaliiden sailytyspaikka. Kaupunki onkin historiassaan karsinyt useista tuhoisista merirosvohyokkayksista, minka vuoksi Cartagenaa ymparoi useat linnoitukset muureineen.

Tama kaupunki on todellakin arkkitehtuuriltaan seka ilmapiiriltaan Kolumbian kauneimpia eika sita tulisi ohittaa.

Muuten tunnelmia tasta maasta voisi kuvata muutamalla sanalla; Kaaosta, metelia ja hienoa fiilista!! Jos taalla ei loukkaannu liikenteessa niin ei missaan..Jos taalla ei kuulo huonone niin ei missaan..Majoituksen suhteen Cartagenassa on muutama asia, mika saattaa olla huomioitavan arvoinen. Getsemanin alueelle majoittuessasi paaset halvalla, mutta olet huumekaupan keskuskadulla, Calle Media Lunalla. Muutama hostelli tallakin kadulla on turvallinen ja huolehtii hyvinvoinnistasi, esim. Hotel Holiday seka Hotel el Doral, muut saattavat palvella enemman paikallista liiketoimintaa kuin sinua. Bocagrande, eli "keskusta" on turvallisempi, mutta kalliimpi vaihtoehto. Itse valitsimme Getsemanin, mutta terve jarki auttaa ongelmassa kuin ongelmassa.

Naismatkaajien kannattaa myos todellakin kasvattaa hermojaan, silla tassa maassa kaikenlainen huutelu, viheltely, sihina ja muu mahdollinen on huipussaan. Odotamme vain sita hetkea milloin toinen meista sekoaa ja alkaa sihista takaisin. Tanaan olimme hyvin lahella..

Seuraavia kuulumisia Kolumbian suurimmalta mutatulivuorelta (hmmm..), Playa Blancalta ja vaikka mista muualta.